Vuosisadat vyöryvät

kuin katujyrä

Keveyden

raskaus

Sukeltaa

syvään siniseen

Joulu jota ei tullut

kymmeneen vuoteen
yhtäkkiä
liu'uttiin
keskelle joulupöytää

niin paljon turhaa odotusta
niin paljon turhia pelkoja

Varjo menneestä

kulman takaa
sanaakaan ei vaihdeta
laivat lipuvat toistensa ohi

Rakastan

Kylmänkuumaa
jäätynyttä sulaa
iloa surussa
kovanpehmeää
rikasta köyhää
puhtaanlikaista
aitoa epäaitoutta

rakkautta

i

Noidat kaatuvat

jyrkällä mäellä
mahalleen

rötköttävät
rullina

kaatumisen ansiosta
odottavat
pääsyä pystyyn

nyt on aika odottaa
ottaa rauhassa

ja muuttua

Taikurit

eivät koskaan
paljasta salaisuuksiaan

Pienin askelin

höyhenen kevyin
leijailen
tämän viikon

Kermaviiliä

palaneita hiiliä
huovan nurkalla
kalliolla

katson
sateeseen

Uskaltaako vaiko eikö

kysymys säilyy

Kaislojen elämää

tuulessa heiluvat kaislat
kutittavat sielua
katseen kohotessa taivaisiin

Kyyneleitä

syviä laakson

Bengalin tiikeri

harvinaisuudessaan kuuluisa

Vapauden liikennemerkissä lukee

olet saavuttanut kaiken

Kultainen hamsteri

kultaisessa häkissä

mielummin ihminen
savannilla
leijonan saalistettavana

Lehmien lentonäytös

kyllä lehmät lentää
hyvin ne osaa
kovin ujoja ovat
eivät julkisesti kuitenkaan

Ah, seikkailu!

kuinka sinua kaipaankaan
vietteleviä pyörteitäsi

Sulosointuja

radiosta
ei minulle
vaan naapurilleni

i

Rakastatko minua nyt

kun kaikki muut ovat menneet
rakastatko minua nyt
niinkuin ennen rakastit
rakastatko minua hiukan
kun kättäni kosketit

rakastatko minua

Kevein askelin

niitä kaipaan
sormia nurmikolla
varpaita
voikukka varpaiden välissä

i

Peli jota ei ole

Salainen rakastaja

kukapa olisi arvannut
mutta hän on niin
niin niin
ihana!

Näkymättömät langat

vetävät
nykivät

näkyvät langat
näkyvät

Arvokas lasti

vaihdetaan
kultarannikolla
sarvikuonon
sarviin
norsun syöksyhampaisiin

Mielikuvituksen voimakenttä

voittaa todellisuuden
kun virvatulet
tanssivat näyttämöllä
painovoima kumoutuu

Keijuja

Omistan keijuille
runon
oman

hehkeille
herättäjille
auvoisille
antajille elämän

Ehkei enää koskaan

niitä aamuja
kun maisema ikkunan takana
ylösalaisin itseään
roikottaa

ei koskaan
ei koskaan

Sattuma rakas

onnetar ovela
sinuun luotan
ehkä enemmän
kuin ois sopivaa

i